82. Tomas Brunilan pojan kirja

Kaikki muistamme Tomas Brunilan, joka teekkarina ryhtyi Vietnam-aktivistiksi, vietti paljon aikaa Demossa, tuli diplomi-insinöörinä maolaiseen ryhmään ja lopulta Matti Puolakan oikeaksi kädeksi. Tomas usein onnistui niissä toimissa, joita otti hoitaakseen. Lopulta Puolakka noitavainoili hänetkin ulos yhteisöstä.

Tomaksen hauta on Hietaniemessä, näkyy pyörätien keskivaiheille kun ajaa Lapinlahdesta Hietsuun. Suosittelen viemään silloin tällöin punaisen ruusun.

Mikael Brunila on julkaissut kahden toverinsa (Vilja Saarinen, Valter Sandell) kanssa kirjan ”Kuulumme toisillemme – kirjeitä ja kirjoituksia ystävyyden politiikasta. Khaos Publishing 2023”.

Kirja syleilee suuria ja pieniä maailmoja, saattaapa lukija nähdä siinä pienen viestin myös menneiden aikojen maolaisille / itulaisille.

Nuoret elävät tavattoman toisenlaisessa todellisuudessa kuin me kauan sitten. Olen kyllä lukenut esineiden internetistä, mutta nyt tulen ensi kertaa tietoiseksi myös esineiden stasista.

Valter kuvailee ”… Artikkelin kantava teesi on, että jokaisella kapitalismin vaiheella on tietty, sitä koossa pitävä affekti. Kun 50-luvun fordistisen tuotantomuodon aikana tämä affekti oli tylsyys, nykyisessä kapitalismissa se on ahdistus. Affekti tulee olemaan tehokas, kunnes muodostamme vastarintastrategioita, joilla pystymme katkaisemaan affektin yhteiskunnalliset juuret. Jokaisen vaiheen hallitseva affekti on julkinen salaisuus: jotain, minkä kaikki tietävät, mutta mistä kukaan ei puhu, ja mistä syytetään yksilöä. Kenties se kipu, jota Vilja kuvailee?” (sivu 89).

Ja Vilja määrittelee maailmaa ”… Eräs toistuvista suruistani on suru, jonka maailmantila minussa aiheuttaa. Koen sen niin kollektiivisena kuin henkilökohtaisena ahdistuksena, suruna ja masennuksena. Joskus se tuntuu täysin murskaavalta. Kuinka on mahdollista jatkaa tavallista elämää samalla, kun sodat rahasta ja vallasta vain jatkuvat? Kun tuhansittain ihmisiä hukkuu Välimereen tavoitellessaan elämää paikassa, jota minä pidän itsestäänselvyytenä? Kuinka käsitellä tietoa siitä, että suuri osa kaikista eläimistä Suomessa on uhanalaisia, ja meillä on jäljellä enää hetki estää valtavia ekologisia katastrofeja kiihtymästä niin pitkälle, ettei niitä voi pysäyttää? Parissa sadassa vuodessa olemme luoneet geologisiin aikakausiin rinnastettavan voiman, joka on niin vahva, että se hitaasti, mutta varmasti, johtaa maailmanlaajuiseen massasukupuuttoon. Riippumatta siitä, kutsutaanko tätä antroposeeniksi tai kapitaloseeniksi tai Chthuluseeniksi (kuten Donna Haraway Mikaelin siteeraamana), tämä näyttää väistämättömältä.” (sivu 196).

Mikael: ”… luulen, että huijaamme itseämme jos uskomme, että suuret muutokset systeemeissä voivat tapahtua ilman suuria kriisejä. Se, mitä voimme tehdä, on organisoitua, tehdä suunnitelmia ja ajatella, eli viitoittaa se tie, joka kasvattaa toimintakykyämme eniten. Kun kriisi sitten tulee, voimme käyttää sen paremmin hyväksemme. Esimerkiksi Woodbine – New Yorkissa sijaitseva sosiaalikeskus, jossa usein hengasin kaupungissa asuessani – kultivoi monen vuoden aikana eräänlaista antroposeenista kommunismia, jossa ryhmä jatkuvasti valmistautui erilaisiin yllättäviin katastrofeihin. He vaikuttivat monien mielestä hölmöiltä maailmanloppuun valmistautuvilta ”preppereiltä”, mutta olivat pandemian iskiessä aivan erityisen kyvykkäitä tarjoamaan hätäapua, erityisesti ruoanjakelun saralla. Toiminta kasvoi valtavasti ja nyt ryhmällä on kolme kertaa aiempaa suurempi toimitila, paljon uusia aktiiveja ja aivan uudenlainen yhteenkuuluvuuden tunne Ridgewoodin kaupunginosassa, jossa Woodbine sijaitsee.

Kun pitkän tauon jälkeen olin käymässä Helsingissä lokakuussa 2021, huomasin, että suurimmasta osasta tuntemiani ihmisiä oli tullut eri tason erakkoja, ja Wolt-yhtiö oli laajentanut toimintaansa huomattavasti. Heidän lähettinsä ajoivat joka puolelle sähköskoottereillaan. Kun valtio haparoi kriisin aikana, näkee pääoma mahdollisuuden laajentua, jos liikkeet eivät sitä tee. Tämä tapahtui totta kai myös USA:ssa – Amazon ja Woltia vastaavat yhtiöt kasvoivat niin, että natisi – ja Woodbine on vain pieni ja paikallinen vastavoima sille etenemiselle, jota pääoma onnistuu tekemään elämässämme.” (sivu 155-156).

Kolmikon ystävyys perustuu Helsingin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun talonvaltausliikkeeseen. Liike oli ja on maailmanlaajuinen verkosto. Usein esillä on myös Syyrian alueella toimiva Rojava jonkinasteisena tuon hengen valtiollisena ilmentymänä.

Hei, te kaikki vanhuuseläkettä nauttivat maolaiset. Ryhdistäytykää! Nouskaa, kävelkää kirjakauppaan ja ostakaa Brunilan kirja.

Sohvaperunakäskytti Raimo Laakia 4.11.2023.