Nykypuolakkalaisten sivustolla Heli Santavuori käsittelee syksyn 1993 tapahtumia ja vahvistaa kuolemat:
”… seurauksena kaksi liikkeemme jäsentä kuoli, ja erään varsin keskeisen johtohahmon mielenterveys järkkyi pysyvästi (myös hän kuoli muutaman vuoden päästä). Myös parjausartikkeleiden toinen kirjoittaja kuoli (itsetuhoon)…” (https://helisusa.info/mies-joka-ei-osaa-sanoa-ei/).
Tällä sivustolla olen koettanut varoittaa lahkon vaarallisuudesta. Kuolemia on tuotu esiin ainakin
dokumentissa 1 (http://areena.yle.fi/podcastit/1-3471357 ”Vaihtoehtoliike Itun outo saaga, osa 1, Perttu Häkkinen”),
dokumentissa 2 (http://areena.yle.fi/podcastit/1-3484129 ”Itun outo saaga, osa 2, Perttu Häkkinen”),
dokumentissa 6 (http://muistejamaolaisuudesta.fi/2017/01/ ”Raimo Laakian kirje Olli Santavuorelle 18.1.2005”)
ja dokumentissa 61 (http://muistejamaolaisuudesta.fi/2020/05 ”Raimo Laakia: Miksi monet kuolivat? Puolakka rikkoi lähipiirinsä elämänhallinnan”).
Haravoin äsken nykypuolakkalaisten sivustoa (www.humanpath.net) ja löysin uusia kirjoituksia. Tosin ”uusi” on tässä yhteydessä hieman epäselvä ilmaisu. Heli toteaa kirjoittaneensa ne
vuonna 1999 (https://helisusa.info/mies-joka-ei-osaa-sanoa-ei/), ja jättäneensä julkaisematta, ja
vuonna2020 (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/helisantavuori/alykkaiden-ihmisten-alyttomyydesta/),
ja vuonna 2017 (http://muistejamaolaisuudesta.fi/2017/10/ ”34. Heli Santavuori: Raimo Laakian historian väärentämisprojekti”),
ja nyt (https://humanpath.net/kansan-arkisto-ja-raimo-laakian-valistaveto/).
Heli Santavuori on nyt niputtanut uudet ja vanhat juttunsa yhteen jonkinlaiseksi minun ylistyspaketiksi. Lahkokuolemien vahvistamista lukuunottamatta sisältö on ei niin kovin taiturillista ilkeilyä, paksua propagandaa ja disinformaatiota, jonka lukija toki hoksaa.
Eniten minua ihmetyttää, miten Heli voi ilkeillä veljelleen Ollille tuolla tavalla Uudessa Suomessa. Sentään jotain rotia!
Saa noita lukea (jos jaksaa).
Löytämisen iloa (huoh) koki Raimo Laakia 30.1.2024.