72. Mao ja Mannerheim

Kulttuurivallankumouksen aikana kesällä 1967 nuorten punakaartilaisten ryhmä paheksui Suomen Pekingin lähetystön kirjekuorta, jossa postimerkit oli liimattu ”halventavalla tavalla”. Yhdessä oli Maon kuva, toisessa jousiampuja. Jousimiehen nuoli osoitti Maoa.

Lähetystön päällikkö kutsuttiin elokuussa 1967 vallankumouskomitean lautakunnan kuulusteluun Pekingin pääpostitoimistoon, jossa hän kovasti pahoitteli sattumaa ja kuittasi punakkartilaisten paheksumiskirjeen.

Asiasta kertoi minulle lähetystön työntekijä Haarla Kantonissa lokakuussa 1970. Varmaankin tapaus on kirjattu useaan muistelmaan. Se kerrotaan myös Sari Arho-Havrenin vuoden 2009 väitöskirjassa ”Suomen suhteet Kiinan kansantasavaltaan 1949-1989” sivulla 143.

Pari päivää Suomen itsenäisyyspäivän jälkeen 1970 joukko reserviin siirtyneitä ammattiupseereja lähetti Helsingin Sanomien toimitukseen kirjeen, vastalauseen ja paheksunnan, kuinka Henrik Tikkanen olikaan niin alhaisella tavalla tehnyt pilaa itsestään Mannerheimista 4.12.1970 ilmestyneessä piirroksessaan. Upseereiden mielestä oli päivänselvää, että turkislakkinen äijä esitti deekikselle joutunutta Marskia. Tikkanen ja Erkko torjuivat tulkinnan.

Tapaus kerrotaan mainion kirjoittajan Henrik Meinanderin kirjassa vielä mainiommasta piirtäjästä Henrik Tikkasesta ”Ajankuvia 1967 – 1972” (Siltala 2021).

Tuollaista oli kauan sitten kulttuurivallankumouksessa, tehtiinpä sitä Suomessa tai Kiinassa. Jousiampujan nuolen nähtiin kovin herkästi lentävän kohti gurua.

Vaan eipä mennyt ilmiö ohi. Koko 2000-luvun profeetan pilkka on katalysoinut sotia. Ja asiassa kuin asiassa netti on täynnä uusia jousimiehiä.

Samaan – mikrotapahtumien sarjaan – kuuluu myös tämän palstan dokumentissa 18 (helmikuu 2017) kerrottu tapahtuma. Kolmen fanin kommando tunkeutui syksyllä 1993 Vihreän Langan toimitukseen, kun koki lehden kirjoittavan väärin.

Olisiko niin, että fani, fanitus, idoli (ja myös muusa) ovat sosiologian ja psykologian ilmiöitä, joita ei ole otettu tarpeeksi vakavasti asioita selitettäessä? Fanin tuohtumus idolinsa puolesta kulttisessa miljöössä (esim. samanmielisten liikkeessä tai upseerikerholla) on universaali ja ikiaikainen ilmiö? Eikä ole väliä, onko kehys oikeisto- vai vasemmistolainen.

Varmaankin näistä on kirjoitettu monta kirjaa (joita en ole lukenut).

Ihmetteli Raimo Laakia 29.3.2022

42. Wulffin Mao 1968

Aina oivaltava hesarin ”50 vuotta sitten” -toimitus kertoi äsken (17.4.2018), miten amerikkalainen Mao-juliste kävi hyvin kaupaksi Wulffin kulmassa. Bill Cosby, Kennedy, Mao, Bogey, Carnaby Street -popjulisteet olivat muodikkaita sisustustuotteita, tulivat amerikkalaisilta painotaloilta ja myytiin kovalla rahalla keväällä 1968 helsinkiläisten parhaassa paperi-, toimistotarvike- ja sisustusliikkeessä Stockmannin kohdalla.

Länsi-Saksan ja Berliinin suuret punaiset mielenosoitukset olivat käynnissä, Ranskan kevätkapina alkamassa, Yhdysvalloissa hippiliike, mustien kansalaisoikeustaistelu ja Vietnamin sodan vastustus huipussaan. Tällä taustalla amerikkalainen Mao myi Suomessakin.

Björn Wahlroos mainitsee (dokumentti 28), että nykynuorten on vaikea ymmärtää vuoden 1968 henkistä ilmapiiriä. Ymmärrystä auttanee huomata, että Wulffin Mao tuli Amerikasta niin kuin Gucci, Supreme, Off-White, Adidas ja Nike 50 vuotta myöhemmin.

Raimo Laakia 20.5.2018