44. Neuvostoliiton lähetystö informoi Suomen ulkoministeriötä maolaisista

Ulkoministeriön kansliapäällikön Matti Tuovisen päiväkirja tuli julkiseksi vuonna 2010 ja Juhani Suomi teki siitä painetun version joulumyyntiin 2012. Kirja on monelta kannalta mielenkiintoinen. Lainaan tähän kolme otetta.

”28.2.1973. Lounaalla NL:n sl:ssä ministerineuvos Streltsovin kanssa. Kerroin S:lle, että olimme kutsuneet Expressin päätoimittaja Ohlströmin haukuttavaksi UM:öön NL:n vastaisten kirjoitusten johdosta. S. mainitsi, että viimeksi oli Expressissä vaadittu Pravdan kirjeenvaihtaja Jahontovin poisvetämistä Suomesta. Lisäksi Suomessa levitetään Ruotsin virolaisten lentolehtistä. Sovimme uudesta tapaamisesta keskustellaksemme NL:n korkean tason vierailusta Suomeen. S. sanoi, ettei yya-sopimuksesta pitäisi esittää tulkintoja. Karjalaisen syntymäpäivähaastattelua HS:ssa S. piti hyvänä… Korosti, että NL pyrkii rauhan turvaamiseen Vietnamissa. Tulee auttamaan tehokkaasti Vietnamin jälleenrakentamista bilateraalisella avulla. Sanoi tietävänsä, että Suomeen puuhataan NL:n vastaista maolaista puoluetta. Puhui kovasti Suomen EEC-sopimusta vastaan.”

”14.3.1974. Suopossa laadittiin yhteenveto IB:n toiminnasta Suomessa. Se lähetettiin Jakobsonille toimitettavaksi UD:lle. Siinä oli lento- ja moottoriveneasioita, mutta juridisesti vedenpitäviä nämä eivät ole. Sovimme Jakobsonin kanssa, että vetoamme siihen, että Ruotsissakin oli toimittajat tuomittu enemmän poliittisin kuin juridisin perustein.

Ulkomin. Karjalainen esitti, että tulisin hänen kanssaan Moskovaan 26.3., jolloin hän avaa Suomen tieteen ja tekniikan näyttelyn ja keskustelee ETYK:stä. Edelleen Karjalainen pyysi esittämään Oelznerille, että AK:n vierailu DDR:ään olisi 27. – 29.5.

Lounaalla ministerineuv. Streltsovin ja os.pääll. Gustafssonin kanssa. Keskusteltiin lentokonekaappaussopimuksesta, jossa NL vaatii, että on palautettava kaapparit kun Suomi olisi valmis luovuttamiseen. S. ja G. olivat tiukasti kannoillaan, mutta lopuksi sovittiin, että jos löytyisi muoto, että erillisellä pöytäkirjalla sovittaisiin jostakin, niin tätä tutkittaisiin. S. sanoi IB-jutusta, että siinä ovat Ruotsin maolaiset, kuten Jan Myrdal, liikkeellä, joten asiassa on jotain ihmeellistä.

Sisäministeri antoi keskusrikospoliisille tehtäväksi suomalaisten väitetyn osallisuuden IB-juttuun.”

”24.11.1975. Lounaalla Suopon pääll. Arvo Pentin kanssa. Pyysin häneltä tietoja Kiinan sl:n mahdollisesta NL:n vastaisesta toiminnasta Suomessa.”

Noina vuosina Suomen sisä- ja ulkopolitiikka oli vahvasti Urho Kekkosen hanskassa ja Neuvostoliitto näytti ikuiselta. Vain pieni joukko maolaisia ja pieni joukko oikeistolaisia nauroi Neuvostoliitto-uskomukselle. Mutta naureskelu marginaalissakin näyttää herättäneen ulkopolitiikan vartijan kiinnostuksen.

Neuvostoliitto oli sortava ja imperialistinen valtio ja vain kuuden vuoden kuluttua Matti Tuovisen eläkkeelle jäämisestä se lakkasi olemasta. Suomen ulkopoliittinen eliitti reivasi varovaisesti kurssiaan vasta kun Neuvostoliittoa ei enää ollut.

Asiassa uskaltanee tehdä jonninlaisen vertailun toisen maailmansodan aikaan?

Alussa Suomen ulko- ja sotapoliitikot uskoivat ajan suurvallan Saksan menestykseen ja lähtivät reippaasti rinnakkaissotaan. Mutta 1942 – 1943 alettiin epäillä, ettei Saksan sota sittenkään onnistu ja tehtiin varovaisia kurssintarkistuksia, vaikkei selkeä irrottautuminen enää ollutkaan mahdollista. Irtautuminen tuli 1944. Hitlerin Saksa lakkasi 1945.

Neuvostoliitto lakkasi 1991. Suomen poliittisen eliitin usko Neuvostoliittoon lakkasi vasta vuosia tuon jälkeen.

Sorto ja imperialismi olisivat kyllä olleet nähtävissä ja todettavissa jo 1970-luvulla Matti Tuovisen kirjoittaessa päiväkirjaansa.

”Salaisuuksien vartija. Lehtiä valtiosihteeri Matti Tuovisen päiväkirjasta 1972 – 1985. Toimittanut Juhani Suomi. Poliittisen historian julkaisuja 2. Turun yliopisto. Uniprint Turku 2012, sivuja 293.”

(Kirjasi Raimo Laakia 25.7.2018)

 

 

 

25. Mao kiinnosti aika epäpoliittisiakin ihmisiä 1960-luvulla?

Leena Pietiseltä tuli kaksi sähköpostia.

”Opiskelin Helsingin Yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 1960-luvulla. En liikkunut missään aktivistipiireissä, joten olen kai näitä ulkopuolelta tarkkailijoita.

Kulosaaressa sijaitsevasta Kiinan suurlähetystöstä haettiin Maon punaisia kirjoja. Pengoin kätköjäni ja löysin kolme pientä kirjasta. Punakantiset QUOTATIONS FROM CHAIRMAN MAO TSE-TUNG, First Edition 1966, Printed in the People´s Republic of China ja Lin Piao: VIVE LA VICTORIEUSE GUERRE DU PEUPLE! – pour le 20e anniversaire de la fin victorieuse de la Guerre de Résistense du peuple chinois contre le Japon (3 septembre 1965), Editions en langues étrangeres, Pekin 1968, sekä vihreäkantisen LE LIVRE VERT, Réponse à Mao Tsé-Toung, Fondaation La Force Verte, Première édition 1968, Hollande.

Olen käynyt kaksi kertaa Kiinassa, 1980-luvun alussa ja vuonna 1987. Turistin näkökannalta ajat olivat erilaiset niin tunnelmaltaan, vauraudeltaan kuin visuaalisestikin.

…Kiitos meilistäsi, se sai minut pähkäilemään ja muistelemaan tuota ammoista aikaa, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuskin muistoni, jotka ovat ajan saatossa hataroituneet, hyödyttävät. En hurahtanut mihinkään aatteisiin tai uskontoihin, ei ollut dramatiikkaa, vaan rauhallista opiskelijan arkea, kuunneltiin M.A. Nummista, Muksuja ja Beatlesitkin valloittivat maailmaa… Leena Pietinen.”

Entinen Rääkkylän kunnanjohtaja lähestyi.

”Tervehdys Rääkkylästä. Eilisestä (14.3.2017) Hesarista luin, että maolaisia aktivistiryhmiä oli mm. Rääkkylässä. Olen ikätovereiltani yrittänyt kysellä mistähän oikein on kysymys? Millainen on ollut Rääkkylän maolainen aktivistiryhmä? Mistä tieto tuollaisesta ryhmästä on tullut esille?

Itse olin tuolloin Joensuussa lukiota käyvä rääkkyläläispoika, jolle tuli kotiin Rääkkylän Varpasaloon jostain osoitteesta, jota en muista, muun muassa Maon pientä punaista kirjaa ja muuta kirjallisuutta. Jostakin olin sen osoitteen saanut ja materiaalin tilasin. Se on tähän mennessä maolaisin havainto, jonka täältä Rääkkylästä olen löytänyt. Ystävällisin terveisin Yrjö Eronen (Rääkkylän kunnanjohtaja vuosina 2007-2013).”

Helsingin Sanomien maininta ”maolaisesta toiminnasta Rääkkylässä” tarkoitti Olli Muhosen elektroniikkafirmaa 1970-luvun lopulla, siis kymmenkunta vuotta myöhemmin. Maolaisen liikkeen kaadereita majaili seudulla ja toimi firman työnjohtajina ja työhön kouluttajina rääkkyläläisessä pienteollisuuskiinteistössä. Firmasti piti tulla jälkimaolaisen liikkeen rahasampo. Toisin kävi. Mutta siitä varmaankin myöhemmin tarkemmin.

Raimo Laakia 13.4.2017