Söpössä kirjassaan taitava sanankäyttäjä Helena Suomela kuvaa vasemmistoälykköjen elämänmenoa Helsingissä vuosina 1967 – 1972. Suomela toimi muun muassa elokuva-arkiston toiminnanjohtajana ja Sadankomitean aktivistina. Suosittelen!
Teksti kaappaa mukaansa niin että on kamppailtava liikaeläytymistä vastaan. Lukijana alan miettiä, miten jatkui Miisan elämä läpi tulevien vuosikymmenten? Mutta se nyt ei kuulu tähän, muistejamaolaisuudesta sivulle, sanoisi pankkikohtauksen kaurismäkinen frank.
Sivulla 116 on tarkkanäköinen kappale maolaisuudesta. Huomiossa kiteytyy tilanne 1970-luvun alkuvuosina:
”Maolainen liikehdintä
Terttu Kivi kuvasi Kiinan-matkallaan 8-millisellä kameralla ja teki ammatti-ihmisenä filminpätkän, jota tarjosi Elokuvakontaktin levitykseen. Minä olin voimakkaasti mukana perustamassa kontaktia ja tarkoitus oli, että yhdistys ottaa levittääkseen kaikkien halukkaiden tarjoamat elokuvat. Elokuvien käyttäjien oikeus on tehdä valintoja. Nyt on Elokuvakontaktin stalinistien johtama hallitus kieltäytynyt ottamasta Terttu Kiven turistifilmiä Kiinasta levitykseen perustellen päätöstään näin:
”Maolainen liikehdintä on Suomessa voimistunut. Tämä on omiaan hajottamaan demokraattista, monopolien vastaista rintamaa Suomessa. Koska Elokuvakontakti pyrkii työtätekevien ja muiden edistyksellisten voimien kanssa demokraattiseen rintamaan, se ei halua ottaa levittääkseen elokuvaa, jota voidaan käyttää maolaisen liikehdinnän voimistamiseen.”
Tietäisittepä, kuinka paljon Suomessa on tällä hetkellä maolaisia. Ei niitä lasketa sadoissa eikä tuhansissa. Ja toisaalta kuinka paljon tiedämme Kiinasta. Emme paljon, mutta vähäinenkin tieto täytyy tukahduttaa.”
(Raimo Laakia 1.2.2018)