85. Humoristi?

Vaikka Heli Santavuori tahtoo ja tarkoittaa, ettei muistejamaolaisuudesta.fi sivusto saisi lainkaan olla olemassa, hän kirjoittaa ”hän (siis minä) olisi aivan helposti voinut ottaa yhteyttä ollakseen edes jonkinlaisessa sivistyneessä yhteistyössä. Mutta hän ei ole missään vaiheessa ollut yhteydessä meihin.” (https://humanpath.net/kansan-arkisto-ja-raimo-laakian-valistaveto/).

Silloin tällöin muutama kiinnostunut on ottanut yhteyttä nykypuolakkalaisiin. Kerrataanpa, mitä on tapahtunut.

Vihreä Lanka otti yhteyttä kesällä 1993, kävi taustakeskusteluja ja teki haastatteluja. Kun ensimmäinen juttu oli taittopöydällä (tuohon aikaan lehti vielä luotiin fyysisesti sivu sivulta valopöydällä), sisään ryntäsivät Markku Aro, Timo Vainio ja Pia Länsman vaatimaan ettei juttua julkaista. Päätoimittaja Timo Harakka joutui heittämään ulos tämän käytännöllisen filosofian kolmikon poliisin avustamana (tällä sivustolla dokumentit 9-20, tammi-helmikuu 2017).

Ylen Perttu Häkkinen otti Heli Santavuoreen yhteyttä 2016. Ei Puolakalle eikä kellekään sopinut tulla radio-ohjelmaan. Aina oli kiirettä, flunssaa, tärkeä seminaarimatka, lomalla. Koskaan ei sopinut. Lopulta ohjelmassa olin vain minä. Käynnistyi humoristinen prosessi, jota kuvaa Häkkisen ja minun välinen tekstarivaihto:

”Tulee tekstari: ”Huomenta! Tiedoksenne: Puolakka ja Santavuori uhkasivat tehdä sinusta (ja rivien välissä käsittääkseni myös meistä) rikosilmoituksen. Onko tämä heille tyypillinen tapa toimia? Tervehtien Perttu. Kello 9.17 (Liettuan aikaan).”

Vastaan: ”Hei. On tyypillinen. Mutta uhkasivatko he jo varhaisessa vaiheessa? Terv. Raimo riika-vilna välillä. Kello 9.53.”

”Ei, tänään aamulla vasta. Perttu. Kello 10.11.” (dokumentti 4, joulukuu 2016).

Häkkisen radio-ohjelman jälkeen perustin tämän sivuston ja tiedotin julkisuuteen 2017. Hesari ja Turun Sanomat ihan kohtuullisesti huomioivat. Pian alkoi tulla kymmenen sekunnin välein robottien lähettämää roskapostia (dokumentti 29, kesäkuu 2017 ja dokumentti 33, lokakuu 2017).

Tällaisia nämä ovat ”jonkinlaiset sivistyneet yhteydenotot”.

Kun nostan silmilleni oikein vahvasti vääristävät kiltteyssilmälasit, saatan nähdä että Heli Santavuori on suuri humoristi.

Raimo Laakia 26.5.2024

83. Heli Santavuori vahvistaa kuolemat lahkossa

Nykypuolakkalaisten sivustolla Heli Santavuori käsittelee syksyn 1993 tapahtumia ja vahvistaa kuolemat:

”… seurauksena kaksi liikkeemme jäsentä kuoli, ja erään varsin keskeisen johtohahmon mielenterveys järkkyi pysyvästi (myös hän kuoli muutaman vuoden päästä). Myös parjausartikkeleiden toinen kirjoittaja kuoli (itsetuhoon)…” (https://helisusa.info/mies-joka-ei-osaa-sanoa-ei/).

Tällä sivustolla olen koettanut varoittaa lahkon vaarallisuudesta. Kuolemia on tuotu esiin ainakin

dokumentissa 1 (http://areena.yle.fi/podcastit/1-3471357 ”Vaihtoehtoliike Itun outo saaga, osa 1, Perttu Häkkinen”),

dokumentissa 2 (http://areena.yle.fi/podcastit/1-3484129 ”Itun outo saaga, osa 2, Perttu Häkkinen”),

dokumentissa 6 (http://muistejamaolaisuudesta.fi/2017/01/ ”Raimo Laakian kirje Olli Santavuorelle 18.1.2005”)

ja dokumentissa 61 (http://muistejamaolaisuudesta.fi/2020/05 ”Raimo Laakia: Miksi monet kuolivat? Puolakka rikkoi lähipiirinsä elämänhallinnan”).

Haravoin äsken nykypuolakkalaisten sivustoa (www.humanpath.net) ja löysin uusia kirjoituksia. Tosin ”uusi” on tässä yhteydessä hieman epäselvä ilmaisu. Heli toteaa kirjoittaneensa ne

vuonna 1999 (https://helisusa.info/mies-joka-ei-osaa-sanoa-ei/), ja jättäneensä julkaisematta, ja

vuonna2020        (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/helisantavuori/alykkaiden-ihmisten-alyttomyydesta/),

ja vuonna 2017 (http://muistejamaolaisuudesta.fi/2017/10/  ”34. Heli Santavuori: Raimo Laakian historian väärentämisprojekti”),

ja nyt (https://humanpath.net/kansan-arkisto-ja-raimo-laakian-valistaveto/).

Heli Santavuori on nyt niputtanut uudet ja vanhat juttunsa yhteen jonkinlaiseksi minun ylistyspaketiksi. Lahkokuolemien vahvistamista lukuunottamatta sisältö on ei niin kovin taiturillista ilkeilyä, paksua propagandaa ja disinformaatiota, jonka lukija toki hoksaa.

Eniten minua ihmetyttää, miten Heli voi ilkeillä veljelleen Ollille tuolla tavalla Uudessa Suomessa. Sentään jotain rotia!

Saa noita lukea (jos jaksaa).

Löytämisen iloa (huoh) koki Raimo Laakia 30.1.2024.

77. Ai, etteikö muka ole vaikutusta!

Kuusi vuotta sitten kirjoitin

”Vaatinee jonkun verran aivoakrobatiaa yhdistää (Uusi historia ry:n) kirjeen ilmaisut ja ”tiedot” yhdistyksen tarkoituspykälään, joka alkaa ”yhdistyksen tarkoituksena on edistää suomalaisen filosofin Matti Juha Puolakan ajattelijantyöstä käytävää keskustelua ja tutkimusta sekä tästä näkökulmasta seurata esihistorian, historiallisen ajan ja filosofian historian uusinta tutkimusta…” (dokumentti 5, Uusi historia ry:n kirje Perttu Häkkiselle, julkaistu tällä palstalla joulukuussa 2016).

Ja kas! Pian sivustolle ilmaantui maininta, että yhdistys oli tehnyt tarkoituspykäläänsä lisäyksen. Nyt vuosikokous halusi paitsi edistää ja seurata myös puolustaa ja kehua ajattelijaansa, joka tuolloin oli vielä elossa ja kohtuullisissa voimissaan.

Innostuneena vaikuttamismenestyksestäni koetin äsken löytää tarkan sanamuodon. Patentti- ja rekisterihallituksessa tarkoituspykälä oli ennallaan, yhdistyksen omilta sivuilta en löytänyt sääntöjä ensinkään. Olenkohan aivan osaamaton modernissa tietoviidakossa vai ovatkohan yhdistyksen aktiivit uupuneet kesken matkaansa arkistoon?

Toisenkin aikaansaannoksen saatoin lukea ansiokseni. Yhdistys perusti Muistelmat ja tarinat -ryhmän, jota näyttää vetävän arkistoammattilainen Reima Ukura. Ilmeisesti jossakin on hyvässä kirjallisessa muodossa nippu taltioituja muistelmia. Missäköhän niitä voisi lukea?

Hmm…

Pitkän toimintahistoriansa aikana uuden historian ihmiset ovat kirjoitelleet

”… Raimo Laakia on mielettömän mielisairaanomaisen kateellisesti vihannut Matti Puolakkaa … ” (Timo Vainio 1993, dokumentti 19, Vainion kirje Timo Harakalle, julkaistu tällä palstalla helmikuussa 2017).

”… jokunen MLR:stä ja Idusta yleiseen valheeseen sukeltanut henkilö pyrkivät aktiivisesti puhtaasti kulttuurifasistisin toimenpitein kääntämään Suomen lähimenneisyyden mustan valkoiseksi. He noudattavat göbbelsiläistä logiikkaa … ” (Pia Länsman 1993 jakamassaan aanelosessa Vihreiden Tampereen väentapaamisessa syksyllä 1993, teksti löytyy Uusi historia ry:n arkistosta).

Kirjailija Olli Santavuoren vieraskirjasta 2014:

”Pyysin siskoani Heliä neuvomaan minua, miten saan kotisivuilleni kuvat tekstin yhteyteen. Facebookissa viestillä. Heli vastasi, että voisi auttaakin, jos poistan kotisivuiltani minun ja Raimo Laakian haukkumiset ja panettelut Matti Puolakasta.

Sanon vaan lujasti, etten ole mitään panetellut, vaan kertonut omat muistelmani.

Olen saanut paljon myönteistä palautetta, eikä kukaan muu kuin nämä hengenheimolaiset ole ollut sitä mieltä, että teksteissä olisi asiavirheitä tai panettelua.” (www.santavuori.com/Muistelmat.html, Olli Santavuoren vieraskirja, Sijoitus 132, 2014-5-12).

”En tiedä voiko olla maailmassa suurempaa valehtelijaa kuin Raimo Laakia. Ehkä onkin. Mutta hän on ylimpänä.” (Heli Santavuori 2016, tviitti Perttu Häkkiselle 7.6.2016, dokumentti 4, julkaistu tällä palstalla joulukuussa 2016).

”Missä Laakia – siellä riita.” (Heli Santavuori Uusi historia ry:n sivustolla 2017, dokumentti 34, julkaistu tällä palstalla lokakuussa 2017).

Ja niin edelleen.

Hmm…

Jotensakin aika itsestäänselvästi saattaa tulla mieleen, mikä on syy, ettei uudessa historiassa kolmen muskettisoturin lisänä juuri muita näy.

”Vuoden päästä itulaisuus on kaikkien huulilla!” huudahti Matti Puolakka Helsingin Rautatieasemalla noin vuoden 2015 tienoolla Simolle. Heli Santavuori seisoskeli vieressä. (julkaistu tällä palstalla dokumentissa 32 syyskuussa 2017).

Puolakka kuoli 2018 ja hautajaisissa toisteltiin lähetyskäskyä. Uusi historia aktivoitui. Muutama aktivisti on puuhannut paljon. Mitä he oikein ajattelevat, paitsi yllä siteerattua vuosikymmeniä jatkunutta vihapuhettaan?

Viuhtominen on niin silmiinpistävää, että ajatukset voi melkein kuulla: Maailman pelastamisen koodi on käsissämme! Huidomme asiaamme vimmatusti. Ketään ei kiinnosta. Nuoria ei näy. Uusia opetuslapsia ei löydy. Itse vanhenemme. Hätä on suuri. Kun me nuokumme dementiakodissa, mitä on jäljellä? Hirmuista.

Vaikuttuneena vuosikymmenten mittaan saamastani huomiosta ehdotan, että teette vielä yhden lisäyksen yhdistyksen sääntöihin: Toiminnassa noudatettakoon jalat maassa -periaatetta.

Utooppisella korkeudella leijuvan ehdotuksensa teki Raimo Laakia 15.1.2023.

 

 

 

4. Radio-ohjelman synty

Artikkeli saattaa sisältää kyseenalaista nimittelyä (vihapuhetta, huoltoasemapuhetta), mutta koska se kohdistuu minuun itseeni, en syyllistyne kovin moitittavaan tekoon julkaisemalla.

Dokumentit 1 ja 2, Perttu Häkkisen radio-ohjelmat, ovat hyvä aloitus muisteja-sivustolle. Koko 50 vuoden kaari käsitellään, traagiset tapahtumat, pelot ja ilotkin mainitaan, ristiriitaisuus tulee esille. Usea osallistuu eikä ketään syrjitä. Voisi melkein ajatella, että tästä on hyvä jatkaa.

Dokumenttien synty on mielenkiintoinen, syventää aiheen sielunmaisemia.

Varhain huhtikuussa 2016 kuljeskelen Lohjan torilla. Hoidettavana on vesiensuojeluasioita, palaverin alkuun Monkolaksi kutsutulla kaupungintalolla on vielä tunti aikaa. Kevääntulon vastustamaton fiilis kihertää vatsanpohjassa eikä haittaa, vaikka juuri alkaa räntäsade. Kouluaikoina odotin tällä paikalla bussinvaihtoa matkalla synnyinseutuni pikkuruiselle mökille. Peippo lauloi, tai karjui, puutalovaltaisen pikkukaupungin silloisen linja-autoaseman rinteessä. Kevätriemu.

Äsken aloin saada vanhuuseläkettä. Sekään ei ole kyennyt viemään huhtikuun taikaa. Voi se olla hiukan haalistunut 1960-luvun päivistä. Tai kirkastunut? Lintuharrastajateinille keväitä oli loputtomasti edessä, eläkeläisen sielussa vaikuttaa tieto niiden hupenemisesta.

Perttu Häkkinen soittaa. On lukenut Olli Santavuoren nettikirjan liitteenä olevan kuuden liuskan tekstini. Kyselee, miten saisi Matti Puolakan ohjelmaan. En sano ”mahdotonta”, vaan kannustan yrittämään ja lupaan kotiin palattuani toimittaa hänelle joitain puolakkalaisen piirin kontaktitietoja. Lupaan itse tulla. Sanon ”on ne kuitenkin aika kaukaisia juttuja”.

Viikon päästä Perttu Häkkinen ilmoittaa, että vähän lykkääntyy. On lähettänyt viestejä Puolakan avustajalle. Ei ole saanut vastausta.

Viikon päästä lykkääntyy.

Sitten hän saa välikäden kautta jonkinlaisen vastauksen. Puolakalla on nyt kiireitä. Ei ehdi. Ja flunssaakin on. EVVK tulee selväksi. Ei vois vähempää kiinnostaa.

Lopulta Häkkinen lyö päivämäärät kiinni ja menen kesäkuussa studionauhoitukseen. Muita siellä ei sitten olekaan. Nauhoituksen jälkeen puhelemme hetken ylen pihalla. Kerron kauan puhutusta ideasta, että pitäisi kerätä maolaismuistot talteen, mutta kukaan ei ole ryhtynyt. Perttu kannustaa. Sanon ”ehkä tämä ohjelma antaa potkua projektille”.

Ohjelman on määrä tulla ulos tiistaina. Ennen viikonloppua yleisradio laittaa ohjelmatiedot julki. Maanantaina Perttu informoi yleisluonteisesti Puolakan puhemiestä Heli Santavuorta.

Tiistaiaamuna Pertulle kannetaan neljän liuskan kirje, jossa mm. kuvaillaan Venäjän tiedustelupalvelun vainoavan Matti Puolakkaa ja hänen lähipiiriään.

Itse istun perheen kanssa halpabussissa Riikan ja Vilnan välillä. Euroopan kesä vilistää ikkunan takana, horisontissa verkkaisat tuulimyllyt, rypsipelto kukkii jo. Ehdimmeköhän takaisin Suomeen ennen kuin peltojen ihana kelta on ohi?

Tulee tekstari: ”Huomenta! Tiedoksenne: Puolakka ja Santavuori uhkasivat tehdä sinusta (ja rivien välissä käsittääkseni myös meistä) rikosilmoituksen. Onko tämä heille tyypillinen tapa toimia? Tervehtien Perttu. Kello 9.17 (Liettuan aikaan).”

Vastaan: ”Hei. On tyypillinen. Mutta uhkasivatko he jo varhaisessa vaiheessa? Terv. Raimo riika-vilna välillä. Kello 9.53.”

”Ei, tänään aamulla vasta. Perttu. Kello 10.11.”

”Hei. Oliko ulostulon määrä olla tänään vai viikon päästä? Jos on aikaa, joku ylen lakimies voisi kuunnella ohjelman läpi. Oikeudenkäynti on epätodennäköinen ja mahdollinen tuomio vapauttava. Mutta silti hyvä tsekata lakimieheltä. Terv. Raimo. Kello 10.36.”

”Santavuori ja Puolakka lupasivat myös ensi viikolla tulla ohjelmaan kertomaan  oman versionsa tapahtumista. Antoisaa matkaa. Tervehtien Perttu. Kello 10.43.”

”Hei. Mutta sehän on hienoa, että tulevat ohjelmaan. Mutta kerro kuulijoille tämä järjestys että siksi en ole suorassa ohjelmassa. Terv. Raimo. Kello 10.45.”

”Tervehdys. Soitimme haastattelun eilen radiopäällikkö Marja Keskitalolle ja hän antoi julkaisuluvan. Muodollisesti asia menee niin, että meillä on julkaisijan vastuu ja sinulla on haastateltavan vastuu. Uskoisin, että asia on kunnossa. Varsinkin kun Puolakka ja Santavuori saavat ensi viikolla suunvuoron. Perttu. Kello 10.57.”

”Hei. Vielä pari tietoa ja ounastelua. Voi tulla mutkia sovittuun. En ole kertonut kellekään ohjelmasta joten ihan itse ovat heränneet kääntymykseensä. Miksiköhän? Ja juuri nyt? Terv. Raimo. Kello 11.26.”

Sitten Perttu vielä soittaa ja kertoo, että oli informoinut ohjelman olevan jo valmis. Sitten tuli kirje. Ja sitten tuo uhkaus rikosilmoituksesta. Siihen Perttu sitten tarjosi heille oman tuntinsa viikon päästä. Noin kello 11.50.

Kirjaan kaiken siniseen vihkooni ja kirjoitan perään: ”Johtopäätös. Tehtävä www-sivut. Muisteluksia maolaisuudesta. Muisteja maolaisuudesta. Niin se pitää otsikoida. Velkaa Peter von Baghille.”

Kun palaan Suomeen, löydän twiitit.

”Heli Santavuori 7.6. vastauksena käyttäjälle Perttu Häkkinen. En tiedä voiko olla maailmassa suurempaa valehtelijaa kuin Raimo Laakia. Ehkä onkin. Mutta hän on ylimpänä.”

”Heli Santavuori 7.6. Raimo Laakian pitäisi mennä MV-lehteen. Siellä on hengenheimolaisia. Mustamaalataan henkilö. Elämäntyöstä vain valheita.”

”Heli Santavuori 7.6. Ylepuhe. Jes. Yksi valehtelija ehtii valehdella enemmän kuin 10 rehellistä ehtii vastata. Kiitos silti. Tulemme kyllä.”

(Raimo Laakia 15.12.2016)