Avainsana: Timo Vainio

87. Kirjoittakaa!

Olen pitänyt tätä palstaa kahdeksan vuotta ja saatan pitää jatkossakin, mutta nyt tulee muutaman vuoden katkos (toki kirjoitukset ovat netissä muistejamaolaisuudesta.fi kaiken aikaa luettavissa). Pöydälläni on kirjan pituinen teksti, jota viimeistelen ja siksi jätän muun tekemisen vähemmälle.

Mutta jos te kirjoitatte, katkosta ei tule. Sen verran aikaa voin käyttää, että vien teiltä tulleet tekstit palstalle. Ohjeet ovat sivuston alussa.

Moni aihe kaipaa mikrohistorioitsijaansa. Jarmo Lavilan tarina. Tomas Brunilan tarina. Kertomus Antti Santaholmasta. Kertomus Keinästen sisaruksista. Puolakan sisarukset (Lapsuus). Kertomus Toinista. Demon vaiheet (Aika velikultia). Hakaniemen insinööriyhteisö. FNL-komiteat. Tarinat taistolaisten kohtaamisista. Miten eläydyimme liikkeeseen. Mikä sai meidät hyväksymään kaiken soopan.

Usea on kuollut. Muutama häpeää. Muutama lahkoutunut. Tilityksiä on vähän. Mutta elossa (henkisesti ja fyysisesti) oleviakin on. Mikä teitä estää kirjoittamasta? Tällä foorumilla tai jollakin muulla foorumilla? Vuodet kuluvat ja kiintoisa (opettavainenkin?) tarina haipuu.

1970-luvun puolivälissä sata nuorta myi Lokakuuta Etelä-Suomen kaupunkien Alkojen edessä. Näkymätön sissijoukko, kadonnut aavearmeija, missä se on nyt? Ei paljon löydy artikkeleita, kuvauksia työn saavutuksista, ei edes muistokirjoituksia. Jotka tavoitan, ovat vaiteliaita, noloja, siirtävät puheen toisiin aiheisiin. Jotain aivan erityistä tässä jutussa on.

Minulta on kysytty, mitä mieltä todella olen? Siis puolakkalaisuudesta ja nykypuolakkalaisuudesta.

Suunnilleen kuin kirjoitin marraskuussa 2016 (dokumentti 3):

”Kertomus kansalaisliikkeen, toki pienen ja autoritäärisen, matkasta mikrolahkoksi. Ajan mittaan johtajan säteilyssä ihmisille tapasi käydä huonosti. Guru (tuolloin vielä elossa) sanoo ajatustensa olevan maailmanhistoriallisesti merkittäviä. Ajatusten arvosta ei ole näyttöä. Mutta ajatusten negatiivisesta vaikutuksesta ryhmän sisällä on näyttöä.” Suomalaisessa maolaisuudessa saattoi olla puolia ja ulottuvuuksia, mutta kyllä syvin sisältö oli lahko, persoonallisuuslahko.

Kouralliselle nykypuolakkalaisia muisto ja oppi tarjoaa lohtua. He ylläpitävät arkistoa, somesivustoja (keskeisenä humanpath.net), käyvät kampanjoita rekrytoidakseen nuoria, järjestävät tilaisuuksia, vaihtavat painopisteaiheita, koettavat löytää lokeron, jossa ”Puolakka voisi jatkaa elämää” heidän vanhetessa ja poistuessa näyttämöltä. 1970-luvulla nuorina miehinä ja naisina myimme Lokakuu-lehteä perjantaisin viinakauppojen edessä, he tekevät julistustaan vanhustentalon portailta. Aktivistikolmikolle tilanne on aidosti karu. Lohdun merkitys on silloin suuri. Sille on annettava arvoa. Harrastakoon toki.

Puolakkalaisessa opissa on sitä ja tätä, omaa ja omaksuttua. Varmaan teksteissä (jotka siis alunperin ovat äänitettyjä puheita uskotuille kuulijoille) on mielenkiintonsa. En halua veivailua kieltää. Saa harrastaa.

Vihapuhe on olennainen osa oppia. Puolakka tuhosi sillä koko joukon ”väärässä olijoita”. Välillä ehdin jo kuvitella, että opetuslapset olisivat luopuneet tavasta. Mutta ei. Heli Santavuoren tuoreetkin ulostulot (dokumentit 83, 84, 85) kertovat tavan olevan voimissaan.

Puolakkalaisella vihapuheella on pitkä perinneketju: skp-läinen stalinistinen perhetausta, Leninin ja Stalinin sota anarkisteja ja muita ”vääriä” vastaan, venäläisen ortodoksisen kristinuskon vuosituhantinen vaino muita kohtaan. Sitkeä on, mutta ei sitä voi hyväksyä. Jos puolakkalaisuudella on paljon annettavaa ihmiskunnalle, Heli Santavuoren ja Timo Vainion vihapuhe asettaa kyllä melkoisen esteen annettavan hoksaamiselle. Vähän kuin yrittäisi maalata Riikka Purrasta antirasistista filosofia.

Lohtu ja maailmanparannusideat joo, mutta kyllä tulisi välttää jättämästä ruumiita jälkeensä. Kärsimys ja kuolemat vuosikymmenten mittaan puolakkalaisessa liikkeessä ovat liikaa.

Kärsimyskiintiö on täysi. Nykypuolakkalaisten soisi ymmärtävän, ettei nuoria tule houkutella lahkoon tuhoutumaan. Tavoite synnyttää lahko uudelleen on väärä.

Lähetystyö (”vuoden päästä itulaisuus on kaikkien huulilla”, dokumentti 32, syyskuu 2017) on keskeistä heidän toiminnassaan ja pelottavaa. Sen kohdalla hälytyskelloja tulee soittaa. Kärsimystä ei tule enää tehtailla lisää.

On sanottu, että lähetystyö ei onnistu, koska puuttuu karismaa. Puolakalla oli, hän pystyi luomaan seurakunnan, sitten ote lipesi. Tältä pohjalta voisi ennakoida, että nykypuolakkalaisten muutaman aktivistin ryhmä ei kykene menestyvään lähetystyöhön. Olennainen karisma puuttuu.

Ristiriita jää. Sananvapauden mukaan ajatusten veivailu on hyväksyttävää. Kokemukseni mukaan puolakkalainen lahko on pahasta.

Lähden tauolle. Kirjoittakaa.

Raimo Laakia 3.9.2024

85. Humoristi?

Vaikka Heli Santavuori tahtoo ja tarkoittaa, ettei muistejamaolaisuudesta.fi sivusto saisi lainkaan olla olemassa, hän kirjoittaa ”hän (siis minä) olisi aivan helposti voinut ottaa yhteyttä ollakseen edes jonkinlaisessa sivistyneessä yhteistyössä. Mutta hän ei ole missään vaiheessa ollut yhteydessä meihin.” (https://humanpath.net/kansan-arkisto-ja-raimo-laakian-valistaveto/).

Silloin tällöin muutama kiinnostunut on ottanut yhteyttä nykypuolakkalaisiin. Kerrataanpa, mitä on tapahtunut.

Vihreä Lanka otti yhteyttä kesällä 1993, kävi taustakeskusteluja ja teki haastatteluja. Kun ensimmäinen juttu oli taittopöydällä (tuohon aikaan lehti vielä luotiin fyysisesti sivu sivulta valopöydällä), sisään ryntäsivät Markku Aro, Timo Vainio ja Pia Länsman vaatimaan ettei juttua julkaista. Päätoimittaja Timo Harakka joutui heittämään ulos tämän käytännöllisen filosofian kolmikon poliisin avustamana (tällä sivustolla dokumentit 9-20, tammi-helmikuu 2017).

Ylen Perttu Häkkinen otti Heli Santavuoreen yhteyttä 2016. Ei Puolakalle eikä kellekään sopinut tulla radio-ohjelmaan. Aina oli kiirettä, flunssaa, tärkeä seminaarimatka, lomalla. Koskaan ei sopinut. Lopulta ohjelmassa olin vain minä. Käynnistyi humoristinen prosessi, jota kuvaa Häkkisen ja minun välinen tekstarivaihto:

”Tulee tekstari: ”Huomenta! Tiedoksenne: Puolakka ja Santavuori uhkasivat tehdä sinusta (ja rivien välissä käsittääkseni myös meistä) rikosilmoituksen. Onko tämä heille tyypillinen tapa toimia? Tervehtien Perttu. Kello 9.17 (Liettuan aikaan).”

Vastaan: ”Hei. On tyypillinen. Mutta uhkasivatko he jo varhaisessa vaiheessa? Terv. Raimo riika-vilna välillä. Kello 9.53.”

”Ei, tänään aamulla vasta. Perttu. Kello 10.11.” (dokumentti 4, joulukuu 2016).

Häkkisen radio-ohjelman jälkeen perustin tämän sivuston ja tiedotin julkisuuteen 2017. Hesari ja Turun Sanomat ihan kohtuullisesti huomioivat. Pian alkoi tulla kymmenen sekunnin välein robottien lähettämää roskapostia (dokumentti 29, kesäkuu 2017 ja dokumentti 33, lokakuu 2017).

Tällaisia nämä ovat ”jonkinlaiset sivistyneet yhteydenotot”.

Kun nostan silmilleni oikein vahvasti vääristävät kiltteyssilmälasit, saatan nähdä että Heli Santavuori on suuri humoristi.

Raimo Laakia 26.5.2024

19. Toinen vastine. Vihapuheen ylittämätön klassikko?

”Laakia yritti omia Puolakan teorian.

Teen lisensiaattityötä Matti Puolakan historianfilosofiasta ja olen alkanut vetää kaikille avointa Suomen lähihistoriaa tutkivaa työryhmää.

Käsitellessään Marxilais-Leniniläisten ryhmien (MLR) ja vaihtoehtoliike Idun historiaa (VL 23.9.) Vihreä Lanka on valinnut haastateltavansa omituisesti. Lähteenä on henkilö, joka 1980-luvun alussa jätti liikkeen ja lähti mielistelemään niitä vasemmistolaisia ja vihreitä, jotka kansakunnan yleisen tavan mukaan olivat Leonid Brezhnevin perseennuolijoita.

Raimo Laakia oli kaikissa väittelykysymyksissä jo 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa Matti Puolakkaa vastaan. Raimo Laakia on mielettömän mielisairaanomaisen kateellisesti vihannut Matti Puolakkaa noista ajoista lähtien. 1979 Raimo Laakia sanoi julkisissa tilaisuuksissa useita kertoja, että Puolakan ideat ovat tärkeitä sen hetken maailmassa, että niiden pohjalta marxismi tulee kumoutumaan sisältä päin ja tulee syntymään uusi maailmankatsomus, jonka läpimeno maailmalla on varmaa.

1985 Raimo Laakia tiesi, että Matin silloin jo hyvin kehittyneillä ajatuksilla hieman modifioidussa muodossa saisi Suomessa kovan maineen ja että muutaman vuoden kuluttua maailmallakin. Hän aikoi kirjoittaa ne omissa nimissään, vaikka ne olivat syntyneet häntä vastaan, toki epämääräisesti myöntäen Matin aloitteentekijän roolin.

Se olisi ollut kulttuurihistorian yksi suurimpia varkauksia. Tuon kielsimme, ja siitä lähtien Raimo Laakian elämän pääpyrkimyksenä on ollut tuhota Matti Puolakka ja Iris Keinänen.  Sekä siinä ohessa ja sen jälkeen saada tuosta mullistavasta teoriasta mahdollisimman paljon omiin nimiinsä.

Tämä näytelmä muistuttaa ”Amadeus”-filmiä, jossa Salieri tiesi varsin hyvin Mozartin sävellystyön arvon, mutta halusi ehdottomasti tuhota hänet ja varastaa mahdollisimman paljon hänen teoksistaan. Vihreän Langan toimittajat ovat niiden hovisäveltäjien asemassa, jotka eivät tajunneet Mozartin suuruutta, mutta vihasivat häntä sen takia, että hän oli este heidän uralla etenemisellensä.

Julkaisemme tästä polemiikista ja Suomen lähihistoriasta laajan vihkosen, johon Vihreän Langan toimittajilla on myös oikeus kirjoittaa. Lisäksi tulemme järjestämään keskustelutilaisuudet aiheista:

  • Suomen lähihistoria, taistolaisten, MLR:n, vihreiden ja Idun suhde Neuvostoliittoon sekä näiden järjestöjen suhde keskustelukulttuuriin ja väittelymenetelmiin.
  • Matti Puolakan yhteiskuntafilosofia, sen tausta ja kansainväliset ulottuvuudet.
  • Kulttuuriprojekti Saarenmaalla. Ketkä valehtelevat ja ketkä puhuvat totta? Mitä Saarenmaa-projekti voisi onnistuessaan merkitä yleiseurooppalaisessa kulttuurihistoriassa?

Saarenmaa-projektista Vihreässä Langassa esitettyihin konkreettisiin muun muassa taloutta koskeviin valheisiin vastaa Iris Keinänen toivuttuaan tuohon projektiin ja hänen henkilöönsä kohdistetun raa’an hyökkäyksen aiheuttamasta sairauskohtauksesta.

Timo Vainio, Helsinki”

 

18. Monta vastinetta Vihreälle Langalle

Syksyllä 1993 kirjoituksiin tuli useita vastineita. Timo Harakka selvitteli asiaa Julkisen sanan neuvostolle muun muassa näin: ”…Vainion ryhmältä saapui syys-lokakuussa niin monta erilaista kannanottoa eri versioin ja eri osoitteisiin, että he itsekin merkitsivät kantelunsa liiteluetteloon vain kaksi kolmesta jätetystä vastinevaatimuksesta… ja kantelun tekijät olivat kuitenkin alkuaankin vakuuttuneita siitä, että kyseessä olisi jonkinlainen ajojahti heitä kohtaan, ja pyrkivät estämään artikkelien julkaisun muun muassa tunkeutumalla lehden toimitukseen taittoiltana…”

Timo Vainion mukaan tuona iltana toimitukseen ilmaantui lopulta poliisi ja puolakkalaiset vastineentuojat joutuivat ulos.

Ihan ensimmäisen vastineen kirjoittivat Timo Vainio ja Pia Länsman. Se oli pitkä. Siinä muun muassa ihmeteltiin kuka ”liikemies Reijo” mahtaa olla. Tekstiä en ole löytänyt.

Toisen vastineen kirjoittivat Timo Vainio ja Pia Länsman.

Kolmas tuli Iris Keinäseltä ja Niilo Rikulalta. Vastineteksteistä voi päätellä, että ne kaikki laadittiin Matti Puolakan tiiviissä ohjauksessa.

Sekä Vihreän Langan toimitus että Julkisen sanan neuvosto pitivät vastineita julkaisukelvottomina.

Muisteja-sivustolle julkaiseminen ei ole ongelma. Vihapuhehan kohdistuu minuun. Tekstit kertovat henkisestä todellisuudesta ja niillä on kaunokirjallisia ansioita.

(Raimo Laakia 17.2.2017)

17. Julkisen sanan neuvoston langettava päätös

Vihreä Lanka 29/94, 21.7.1994

”Julkisen sanan neuvoston langettava päätös oikeita tietoja, kunnian suojaa ja vastineen julkaisemista koskevassa asiassa.

Kantelijat: Iris Keinänen, Pia Länsman, Matti Puolakka, Niilo Rikula ja Timo Vainio.

Vastaaja: Vihreä Lanka.

Julkisen sanan neuvosto on kantelusta tehnyt langettavan päätöksen Vihreän Langan artikkeleista ”Maolaisten pesänjakajat löysivät paratiisinsa (Nro 38/23.9.93) ja ”Kesä gurun alokkaana” (Nro 40/7.10.93).

Julkisen sanan neuvoston päätös on kokonaisuudessaan seuraava:

Kantelu.

Vihreän Langan numerossa 38/1993 ja 40/1993 käsiteltiin kantelijoiden kulttuuriprojektia Saarenmaalla, heidän liikeyrityksiään ja arvosteltiin heitä henkilökohtaisesti. Kantelijat katsovat, että artikkelit julkaistiin vahingoittamistarkoituksessa ja että artikkelit ovat aiheuttaneet heille huomattavia taloudellisia menetyksiä.

Artikkelit perustuvat heidän mukaansa valheille. Asianosaisia ei ole niitä varten kuultu, puhelinkeskusteluista muokattiin mielivaltaisesti haastatteluja eikä lehti myöntänyt vastineoikeutta.

Kantelijoiden mukaan heidät kuvattiin sotilaalliseksi ryhmäksi, joka on tuonut mafian Saarenmaalle, huijannut ihmisiä ja syyllistynyt taloudellisiin rikoksiin. Yksi kantelijoista nimettiin useiden eri ihmissuhteiden rikkojaksi ja muutenkin kanssaihmisten hyväksikäyttäjäksi. Toista kantelijaa syytettiin vastaavanlaisista asioista, lisäksi häneen iskettiin ilkeämielisiä leimoja.

Lehti ei halunnut tarkistaa lähteenä käyttämänsä ”liikemiehen” taustoja eikä hänen esittämiään väitteitä. Kantelijat kiinnittävät vielä erityistä huomiota siihen, että artikkelikokonaisuudessa syytettiin kantelijoita lakien rikkomisesta ja eestiläisen kulttuurimuiston tuhoamisesta.

Lehti julkaisi numerossaan 40 jatkoartikkelin, vaikka toimittaja tiesi aiempien syytösten perustelemattomuuden, sen, ettei lehti julkaissut vastineita ja sen, että artikkelin väitteet olivat johtaneet yhden henkilön menehtymiseen. Lehti henkilöi artikkelissaan koko kansainvälisen kulttuuriprojektin yhteen ihmiseen. Tätä ihmistä herjaamalla projektille luotiin rikollinen imago. Lehti ei tuonut julki yhtään tosiasiaa tämän ihmisen elämäntyöstä. Hänen kuvansa julkaistiin luvatta. Kantelijat kiinnittivät vielä huomiota tapaan, jolla artikkelissa kommentoitiin ryhmän jäsenen kuolemaa.

Lehden vastaus.

Vihreän Langan entinen päätoimittaja Timo Harakka toteaa, että ensimmäisen juttukokonaisuuden tarkoitus oli kertoa totuudenmukaisesti ja tasapuolisesti suomalaisten yrityshankkeista Saarenmaalla. Jutun kirjoittajat haastattelivat kaikkia olennaisia osapuolia ja toinen kirjoittajista kävi myös paikan päällä. Ryhmän aatteita esiteltiin kritiikin vastapainoksi myös suopeassa valossa.

Pääjuttu lähetettiin yhdelle ryhmän jäsenistä nähtäväksi ja hänen kommenttejaan lisättiin tekstiin. Ryhmästä eronneen RL:n haastattelu lähetettiin kommentoitavaksi ryhmän keskushahmolle, joka ei vastannut soittopyyntöihin. Erään ryhmän jäsenen esittämät argumentit kirjattiin kuitenkin lehteen, hänen pyynnöstään nimettömänä. Jälkimmäinen artikkeli oli selkeästi henkilökohtainen silminnäkijäkuvaus.

Lehti ei leimannut kantelijoiden toimintaa rikolliseksi eikä syytä heitä ”hämäräbisneksen tekijöiksi” tai vastaaviksi. Lehti ei vastaa haastateltuina olevien henkilöiden mielipiteistä.

Lehdelle toimitettiin kolme kirjelmää artikkelien johdosta. Näistä kaksi ensimmäistä oli laadittu sellaisten henkilöiden toimesta, joita ei lainkaan käsitelty artikkelissa. Laatijat ilmoittivat toista kirjelmää jättäessään, että oikeus vastineen laatimiseen on siirretty heille. Mikään näistä kirjelmistä ei ollut julkaisukelpoinen. Kirjelmien laatijat eivät tyytyneet päätoimittajan laatimiin lyhennelmiin ko. kirjoituksista.

Lehti informoi kantelijoita vastineelta vaadittavasta muodosta ja pyrki kohtuullisessa määrin auttamaan kantelijoita tuomaan julki mielipiteitään.

Ratkaisu.

Neuvosto toteaa, että Vihreän Langan numerossa 38/1993 julkaistuun artikkelikokonaisuuteen sisältyi useita ryhmän jäsenten kommentteja ja selvityksiä. Pääartikkelin yhteydessä oli toimittajan ottamia kuvia ryhmän jäsenistä Saarenmaan toimitiloissa. Myös toiseen haastattelujuttuun oli liitetty ryhmän jäsenen kommentti, missä tämä kiisti haastattelussa esitetyt väitteet. Neuvosto toteaa, että kantelijoilla on ainakin jossain määrin ollut mahdollisuus selvittää näkökantojaan jo itse artikkelissa.

Kyseinen, numerossa 38 julkaistu artikkelikokonaisuus oli sävyltään poikkeuksellisen kärkevä. Kokonaisuus sisälsi kantelijoihin kohdistuneita vakavia väitteitä, jotka olivat omiaan saattamaan heidän toimintansa arveluttavaan valoon. Kahdesta ryhmään kriittisesti suhtautuvasta haastatellusta oli tehty omat juttunsa. Näissä jutuissa esitettiin väitteitä siitä, kuinka ryhmän jäsenet käyttivät ihmisiä taloudellisesti hyväkseen. Lisäksi niissä kerrottiin muista taloudellisista epäselvyyksistä sekä psykologisesta painostuksesta. Juttujen perusteella väitteet perustuivat toisaalta haastateltujen omiin kokemuksiin, toisaalta vahvistamatta jääneisiin kuulopuheisiin.

Neuvosto ei havainnut, että artikkelikokonaisuudessa olisi syytetty ryhmän jäseniä kulttuuriprojektin rahoittamisesta rikollisin keinoin tai eestiläiskirjailijan kotitalon tuhoamisesta. Myöskään ryhmän keskushahmon valokuvan julkaisemista ei voida pitää hyvän journalistisen tavan vastaisena. Toisaalta kokonaisuuteen sisältyi erityisesti tähän keskushahmoon kohdistuneita luonnehdintoja ja henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevia väitteitä, jotka olivat omiaan loukkaamaan häntä henkilökohtaisesti. Se, että kyseessä olivat lähinnä haastateltavien esittämät kannanotot, ei oikeuttanut lehteä julkaisemaan näitä loukkaavalla tavalla esitettyjä luonnehdintoja.

Vihreän Langan numerossa 40 julkaiseman artikkelin otsikkona oli ”Kesä gurun alokkaana”. Toimittaja kertoi siinä kokemuksiaan Saarenmaalla ja Helsingissä. Artikkeli keskittyi melko pitkälti ryhmän keskushahmon käyttäytymiseen ja henkilöön. Artikkelissa esitetyt luonnehdinnat ja kuvaukset olivat neuvoston mielestä häntä henkilökohtaisesti loukkaavia.

Artikkelit suuntautuivat suhteellisen pieneen ryhmään. Tämän vuoksi kaikkia niitä lehdelle toimitettuja kirjelmiä, joiden laatija tiedettiin ryhmän jäseneksi, olisi tullut kohdella vastineina. Samalla neuvosto toteaa, että nämä kirjoitukset olivat sellaisenaan julkaisukelvottomia. Kirjoitusten sanavalinnat ja sisältö olivat sellaisia, että niiden pohjalta ei enempiä jatkoneuvotteluja voitu käydä. Vastineiksi tarkoitettujen kirjoitusten julkaisematta jättäminen ei näin ollen johda huomautuksen antamiseen.

Neuvosto totesi edellä, että artikkeleihin sisältyi henkilökohtaisesti loukkaavia luonnehdintoja ja väitteitä. Tältä osin neuvosto antaa Vihreälle Langalle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

 

5. Uusi historia ry:n kirje yleisradion toimittajalle 7.6.2016

Samat huomiot viha- ja huoltoasemapuheesta kuin dokumentissa 4. Esiintyy. Ei niin paha, koska kohdistuvat julkaisijaan eli minuun. Ensi kerran kirjeen julkaisi Heli Santavuori omilla sivuillaan kesällä 2016.

Uusi historia ry on vuonna 2010 perustettu yhdistys, jonka hallituksen muodostavat yhdistysrekisterin mukaan Sinikka Littu (puheenjohtaja), Pia Länsman ja Timo Vainio.

Vaatinee jonkun verran aivoakrobatiaa yhdistää kirjeen ilmaisut ja ”tiedot” yhdistyksen tarkoituspykälään, joka alkaa ”yhdistyksen tarkoituksena on edistää suomalaisen filosofin Matti Juha Puolakan ajattelijantyöstä käytävää keskustelua ja tutkimusta sekä tästä näkökulmasta seurata esihistorian, historiallisen ajan ja filosofian historian uusinta tutkimusta…”

Kirjeen teksti kokonaisuudessaan:

”Alla toimittaja Häkkiselle lähettämäni kirje muutamaa tuntia ennen Raimo Laakian haastattelun lähetystä. Sen johdosta Perttu Häkkinen ehdotti meille omaa haastattelua, joka on kuunneltavissa yo. linkistä. On totta myös, että viivyttelimme vastausta alkuperäiseen haastattelupyyntöön. Syyt selviävät tästä kirjeestä:

Toimittaja Häkkinen kertoi eilen puhelimessa minulle, että ohjelmassa on 40 minuutin haastattelu Raimo Laakiasta. Tämä oli minulle täydellinen yllätys. Sitten toimittaja esitti sähköpostilla toisen käden tietona joitakin Laakian väitteitä, mutta en saanut kuunnella Laakian haastattelua. Niihin piti vastata sähköpostilla aamulla kahdeksaan mennessä. Tämä ei ole mitään reilua vastineoikeutta.

Venäjän tiedustelupalvelun edustajat ovat ilmoittaneet että jos julkaisemme tietomme suomettamisesta, Matti Puolakka, ja mahdollisesti myös minut sekä Pertti Koskela tapetaan. Raimo Laakia tietää tämän. Ilmoitimme tästä myös toimittajalle.

Laakia on historian väärentäjä. Hänen parjaustensa pyrkimyksenä on estää suomettumisen pahimpien ja tärkeimpien tosiasioiden julkitulo Suomessa. Hän osallistuu aktiivisti Venäjän uudentyyppiseen sotaan Suomea vastaan. Hän on täysin verrattavissa Johan Bäckmaniin ja Jon Hellevigiin.

MLR 70-luvulla ja vaihtoehtoliike Itu 80-luvulla olivat ainoat, jotka kertoivat totuuden suomettumisesta. Niille kuuluu kunniapaikka Suomen lähihistoriassa. Ne olivat länsimaissa viisain, uudistumiskykyisin ja keskustelukulttuuriltaan demokraattisin nuorisoliike. Ei mitään poliittista liikettä tai filosofista ajattelijaa ole sotien jälkeisessä Suomessa parjattu niin törkeästi kuin 70-luvun MLR:ää, 80-luvun Itua ja 90-luvun Saarenmaaprojektia ja Matti Puolakkaa.

Raimo Laakia oli päätekijä siinä väkivaltaisessa ja rikollisessa kampanjassa, jonka avulla tuhottiin filosofinen kulttuuriprojektimme Saarenmaalla. Projektin tarkoituksena oli organisoida tutkimusta ja keskustelua suomettumisesta, kommunistisen maailmanliikkeen noususta ja tuhosta sekä ihmiskunnan tien kokonaisuudesta.

Työn viimeisteli saarenmaalainen tuomioistuin kaikkien aikojen näytösoikeudenkäynnissä. Tuossa prosessissa myös kuoli muusikko Jorma Vastelin. Iris Keinänen ajettiin mielisairauteen ja kuolemaan. Raimo Laakialla on verta käsissään.

Raimo Laakia ja veljeni Olli Santavuori edustivat 70-luvulla dogmaattista suuntausta. Matti Puolakan filosofian ydin syntyi juuri heidän suhtautumistapojensa ja ”maolaisten” mielipiteiden arvostelun kautta. Tästä on kirjallisia dokumentteja. Raimo Laakia tietää sen, että Matti Puolakan filosofia on tärkeä koko ihmiskunnalle. Hän on julkisuudessa sen todennut. Mitä tulee Laakian henkilökohtaisiin motiiveihin, niin syynä on sairaudeksi kehittynyt kateus Matti Puolakkaa kohtaan.

Mikäli Laakia nyt pakottaa meidät tulemaan julkisuuteen tietoinemme, teemme sen henkemme uhalla. Avaamme nettisivut otsikolla ”Suomi tarvitsee totuuskomission – myös EU tarvitsee totuuskomission”. Siellä käsitellään paitsi Suomen lähihistoriaa, EU:ta ja ihmiskunnan nykytilaa, niin myös 1900-lukua sekä sitä, miten Homo-suvun 2,5 miljoonaa vuotta jatkunut historia muodostaa kokonaisuuden.

Kirjoitamme kahdella tavalla ihmiskunnalle uutta historiaa: toisaalta käytännöllistä historiaa ja toisaalta filosofian eli ihmiskunnan itsetuntemuksen historiaa.

Kaikki jotka vastustavat Raimo Laakian ja MV-lehden keskustelutapaa ovat tervetulleita sinne keskustelemaan. Raimo Laakian valheet käsitellään kohta kohdalta ja hän saa tulla kommentoimaan.

Uusi historia ry:n puolesta Heli Santavuori.”

(Raimo Laakia 21.12.2016)