Vihreä Lanka 38/93, 23.9.1993
”Ideoita. Kirjeessään Kuressaaren kaupunginjohdolle Matti Puolakka kertoo, mitä saarenmaalaisten tulee tehdä.
Huipputeknologiaa Saarenmaalle ei tule, savupiipputeollisuus saastuttaisi. Vaihtoehdot ovat massaturismi tai alikehitys, Puolakka järkeilee.
”Saarenmaalla ei ole mitään muuta mahdollisuutta vaurastua kuin turismi.”
”Ainoa realistinen tavoite on, että massaturismi ei saa vallata Saarenmaata hallitsemattomissa muodoissa. Juuri tuo olisi turmiollista Saarenmaan luonnolle, ja taloudellinen hyöty turismista koituisi suppeille piireille – korruptio, mielivaltaisuus ja suoranainen rikollisuus lisääntyisivät arvaamattomassa määrin.”
”Vain turismi voi pelastaa Saarenmaan luonnon. Köyhä maa ja köyhä saari eivät pysty suojelemaan luontoaankaan.”
”Ruotsalainen Kalmarin yliopiston tutkija Tommy Ek, joka kesällä teki tutkimuksen Kihelkonnan kasvistosta ja eläinkunnasta, totesi, että pahinta mitä Saarenmaan luonnolle voidaan tehdä on jättää se sellaiseksi kuin se on. Hänen mukaansa vain oikein kehitetty turismi tulonlähteenä on ainoa reaalinen vaihtoehto pelastamaan Saarenmaan luonnon. Tämä on ainoa tieteellinen johtopäätös, mihin voidaan päätyä, jos asioita tarkastellaan kokonaisvaltaisesti.”
Portti Espanjaan.
”Saarenmaalla kävi viime kesän aikana tietääksemme alle 10 000 ulkomaalaista turistia”, Puolakka kirjoittaa. ”Kuvitelkaa tuo määrä kymmenkertaisena! – 100 000 länsituristia kesässä on aivan realistinen luku; tavoite tulisi asettaa paljon korkeammalle, esim. puoli miljoonaa turistia kesässä.”
Sosialistisena ideologina kunnostautunut Puolakka muistuttaa saarenmaalaisia siitä, että rahan lisäksi he saisivat turisteilta muutakin hyvää: länsimaalaisuutta.
”Matkailu avartaa”, Puolakka siteeraa tunnettua iskulausetta.
Hän kertoo, mitä turismista vaurastuneet saarenmaalaiset voivat tehdä: matkustaa itsekin. ”Tavallisille saarenmaalaisille tulee mahdolliseksi ostaa itselleen esim. tonttimaata Suomen Lapista ja huoneisto Espanjan aurinkorannoilta.”
Kansa ei vielä käsitä.
Puolakka kiittää Saarenmaan maakunnan ja Kuressaaren kaupungin johtoa siitä, että nämä ovat älynneet turismin mahdollisuudet. Tavallinen kansa sen sijaan pullikoi vastaan. ”Tietämättömyys ja kovin vanhanaikaiset asenteet” ovat Puolakan mukaan Saarenmaan kehittämisen ensimmäinen este.
Kuressaaren kehittäminen kulttuurikaupungiksi helpottaisi Puolakan visioissa ”paikallisten lahjakkuuksien syntymistä”. Lahjakkuudet toisivat rahaa, Puolakka muistuttaa.
”Länsimaissa lehdistön sivut täyttyvät hyvin paljon kuuluisuuksien menemisistä ja tulemisista. Sellaiseksi Viron lehdistökin on kehittymässä demokratiaan siirtymisen jälkeen.”
Puolakka on laskeskellut, että jos Saarenmaalla järjestettäisiin Itämeren kirjailijakongressi, maailman medioiden julkaisemat jutut maksaisivat mainostilana jopa kymmenen miljoonaa kruunua.
Suomalaisille liikemiehille kirjoitetussa esitteessä hän hehkuttaa: ”Ajatelkaa: luonnonrauhaa ja henkisiä virikkeitä! Villisikoja ja kirjailijoita! Lasten oma Saarenmaa ja kuvataiteilijoita! Öinen ratsastus ja auringonnousu a la Jean Sibelius! Kamarimusiikkia ja auringonlasku (eikä sääskiä juuri lainkaan)! Päälläseisontaa ja tai chi chuan! Katajanmarjaolutta! Ajatelkaa!”